Opettava tarina

Nyt saatte lukea tarinan siitä, kuinka minäkin voisin vaikka joskus harkita asioita ennen kuin ne teen. Kaikki alkoi eräänä sateisena päivänä, kun postisetä soitti ovikelloa ja toi minulle kuusi uutta Kikon lakkaa. Kaksi näistä lakoista, numerot 504 ja 505 nimittäin, näyttivät oitis siltä, että ne sopisivat hienosti yhteen vaikkapa liukuvärissä. Niinpä liukuvärin päätin tehdä ja keksi vielä lisätä yhden, numeron 255 nimittäin, soppaan sekaan, sillä siinä on samanlaista kaunista hologlitteriä kuin kahdessa edellä mainitussa värissä. 505, porukan vaalein väri levittyi mukavasti kynnelle parilla helpolla kerroksella ja liukuväristä tuli mielestäni upea, vaikka 504 näkyikin kynnellä hieman huonosti. Myöskään kuvassa liukuvärin hienous ei valitettavasti välity.

Hetken aikaa liukuväriä ihasteltuani, päätin maalailla perhosen samanlaiset perhosen siivet kynsille, kuin joskus aiemminkin. Nyt seuraa se opettava osuus: aloin vain sutia akryylimaalilla ja ohuella siveltimellä ulkomuistista viivoja sinne tänne kynnelle, VIRHE! Fiksuna tyttönä olisin voinut vaikkapa etsiä netistä edes yhden tai kaksi kuvaa, joissa kyseistä koristelutapaa oli käytetty. Aloitin maalaamisen vielä fiksusti keskisormen kynnestä ja kun sain kynnen valmiiksi, sain todeta, ettei se näyttänyt yhtään siltä kuin mielikuvani. Muista kynsistä sitten tulikin ihan erilaiset, kun yritin parhaani mukaan tehdä niistä edes vähän järkevämmän näköiset.

Itse asiassa näistä tuli kyllä lopulta ihan kauniit, mutta harmittaa vaan ihan vietävästi, etten jaksanut edes vähän miettiä ja suunnitella, vaan piti mennä suoraan kynnelle kokeilemaan. Mitä tästä siis opin? -Luultavasti en yhtään mitään, vaan ihan varmasti teen seuraavallakin kerralla ihan yhtä tyhmästi...